Koskipirtti ~ Komea talonpoikaistalo

Koskipirtin historiaa

Koskipirtin ensimmäinen osa lienee rakennettu 1840-luvulla. Ennen kunnostamista (1967) se tunnettiin Kuuskosken kartanon pirttirivinä. Rakennusaikana 1800-luvun puolivälissä hirsimateriaali määritteli talojen mittoja ja antoi taloille niille ominaisen muodon. Rakennus oli ja on tänä päivänä jykevää tekoa: seinät on tehty piilukirveellä veistetystä hongasta, kellarin kiviseinän paksuus on 180 cm ja talon mitat ovat 11 x 37 metriä. Kuuskosken kartanon 1860-luvulla valmistunut väenrakennus on säilyttänyt läpi kunnostusten ja entisöintien aidon alkuperäisen muotonsa. Talo on saanut tästä kiitokseksi talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilven. Kunniakilpi annetaan aina talolle, ei henkilölle.

 

Savupirttien sijasta alettiin 1800-luvulla rakentaa paritupia, joita kutsuttiin pirttiriviksi. Koskipirttikin lienee ollut eräänlainen paritalon muunnelma. Talossa oli suuren tuvan lisäksi pirtti ja kuusi kamaria. Ikkunat ovat päivän puolella kuusiruutuiset ja varjon puolella valoa antavat yhdeksänruutuiset ikkunat. Kuuskosken kartanon väentalossa sekä asuttiin että tehtiin työtä. Sen suuressa tuvassa naiset leipoivat ja hoitivat päivittäisiä askareitaan. Vielä tupaakin suurempi pirtti sen sijaan oli miesten valtakuntaa. Myös satulamaakarilla ja suutarilla oli pirtin puolella omat kamarinsa. Tuolloin tuvan eli naisten puolelta ei ollut kulkuyhteyttä pirttiin miesten puolelle, vaan kumpaankin osaan taloa oli oma sisäänkäyntinsä.

 

Koskipirtti-nimi otettiin käyttöön vuonna 1967, kun Lauri ja Leena Jäntin omistukseen siirtyneen talon perusteelliset kunnostustyöt oli saatu valmiiksi. Nykyisin Koskipirtistä on tullut kiinnostava kulttuurimatkailukohde ja suosittu juhla- ja kokoustalo, jossa Lauri Jäntin vanhojen talonpoikaisesineiden kokoelma on aidossa miljöössä esillä.

Laaja esinekokoelma – ei kotimuseo

Koskipirtissä on esillä laaja esinekokoelma lähinnä talonpoikaisia huonekaluja ja tarve-esineitä sekä ryijyjä. Esineistöä ei ole kerätty miltään määrätyltä alueelta, vaan se on pikemminkin kokoelma aikakaudella yleensä käytössä olleita esineitä. Kokoelman kerääjä Lauri Jäntti korostaa, ettei kyseessä suinkaan ole kotimuseo, vaan esinekokoelma. Aitoa talonpoikaista tunnelmaa tiloihin tuovat kokoelman monet jykevät pöydät, tuolit ja kaapit sekä muut taloudessa tarvittavat esineet kuten puu- ja kupariastiat, lasit, työkalut ja tekstiilit. Pohjalaisten huonekalujen kokoelmassa on mukana suoranaisia harvinaisuuksiakin. Näkemisen arvoisia ovat myös Koskipirtin mahtavat uunit.

Ryijyt

Koskipirtissä on viisitoista hyvin säilynyttä ryijyä. Aluksi ryijyt olivat käyttötekstiilejä - peitteitä. Koristeina ryijyjä alettiin käyttää 1700-luvun ja 1800-luvun taitteessa. Yleisimpiä koristeaiheita olivat puut, ihmiset ja eläimet. Keskisessä Suomessa koristeaiheena esiintyi elämänpuu ja rannikolla valmistettiin tulppaaniryijyjä. Morsiusryijyihin, joista tahdottiin tehdä erityisen kauniita, kudottiin morsiusparin lisäksi usein elämänpuu, nimikirjaimet ja vuosiluku.    

Työkalut

Koskipirtissä on esillä paljon erilaisia naisten ja miesten töihin liittyviä työkaluja. Yhteistä monille näistä on kaunis koristelu, nimikirjaimet tai vuosiluku, jolla omistaja merkitsi omat työvälineensä. Esillä on mm. erilaisia maatalouteen, kalastukseen, metsästykseen ja puutöihin liittyviä työkaluja sekä sepän tekemiä lukkoja.

Huonekalut

Koskipirtissä on laaja kokoelma eri aikaukausien huonekaluja. Vanhimpia säilytyshuonekaluja ovat arkut. Niitä on käytetty vaatteiden, elintarvikkeiden, rahan ja vaikkapa myötäjäisten säilyttämiseen ja kuljettamiseen.  Koskipirtin lukuisissa kaapeissa kiinnittyy huomio koristeellisiin maalattuihin yksityiskohtiin ja toisaalta käytännöllisiin rakenneratkaisuihin.

 

Kuvan harvinaisen pohjalaisen kerrosvuoteen Lauri Jäntti kertoo löytäneensä Helsingin Kruunuhaassa sijainneesta antiikkiliikkeestä. Omistaja pyysi siitä aluksi 15 000 markkaa, mutta alensi hinnan 10 000 markkaan kuultuaan, että se tulee museoon. Samaan hintaan hän vielä toi vuoteen perille ja vieläpä pystytti sen. Niin iloinen hän oli vuoteen pääsystä museoon.

Uunit

Suuren tuvan 49 leivän uuni on tänäkin päivänä täydessä käyttökunnossa. Uunin kulmauksessa on avohella levyineen ja renkaineen. Uuninsuun oikealla puolella on pieni luukullinen sööteriaukko, josta voitiin seurata leipien paistumista avaamatta ison uunin luukkua.

      

Pirtin nelihormisessa uunissa lämmitysilma kulkee hormeissa sekä ylös että alas lämmittäen uunin tasaisesti. Runsaasti lämpöä varastoivaa uunia voi lämmittää jopa 140 cm pituisilla haloilla. Uunia käytetään edelleen tarvittaessa Koskipirtin lämmittämiseen.